Kestävän kehityksen palapeli

Jaa tämä kirjoitus:

Ilmastonmuutoksen aikakaudella jokaisella on vähintään tuntuma siihen, mitä tarkoittaa kestävä kehitys. Joillekin se on päivätyö, toisille intohimo, kolmansille etäistä ja vaikeaa, neljännet epäilevät koko juttua.

Vuosia sitten sain tehtäväkseni eläytyä aiheeseen projektipäällikkönä. Pariisin ilmastosopimus 2015 oli jännitysnäytelmä, jonka ratkaisua riemuitsin toivoa täynnä. YK:n laajempi Agenda 2030 oli innostava kokonaisnäkemys, jota toin opettajana esiin aina kun voin.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet eli Agenda 2030. https://www.un.org/sustainabledevelopment/news/communications-material/

Sitten vuodet toivat latistavaa viestiä ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Tutkijoiden mukaan vauhti ei ole riittävä, itse asiassa suunta on väärä. Viesti on ollut uutisesta toiseen suunnilleen sama: aikaa ei ole paljon mutta jos toimimme heti, voimme välttää katastrofin.

Jokin tässä ei täsmää. Kun näkökulmaa laajennetaan ilmastoasioista koko kestävään kehitykseen, puhutaan ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä. Sosiaalisen rinnalla on joskus kulttuurinen. Pari vuotta sitten yritettiin popularisoida käsitettä kestävä kasvu, mutta siitä puhuminen vaatii IPCC:n vuoden 2018 raportin jälkeen todellista kanttia.

Kestävyys ja kasvu

Kestävyyden lajien välillä se ristiriidan ydin tietysti on. Ekologinen kestävyys tarkoittaa, että ihmisiäkin kannatteleva planetaarinen systeemi pysyy rajoissa, joissa elämä ylipäänsä on mahdollista ja mielekästä. Sosiaalinen kestävyys pitää sisällään hyvinvoinnin, terveyden, koulutuksen, taiteen ja kaiken sen, mitä miljardit ihmiset nyt ylipäänsä tekevät ja pitävät mielekkäänä – paitsi talouden. Taloudellinen kestävyys on nostettu omaksi alueekseen erilleen kaikesta inhimillisestä toiminnasta. Olisi kolmas pilari voinut olla vaikka poliittinen tai teknologinenkin.

Planeetan realiteetit eivät tue perinteistä talouskasvua, varsinkin jos kasvu tarkoittaa valtavirtaista poliittisesti uusinnettua taloustieteellistä ajattelutapaa. Perusteltuja professoritason vaihtoehtojakin on vaikka millä mitalla, tosin vähääkään degrowthiin vihjaavien teorioiden on vaikea riuhtoa itseään tasavertaiseksi dialogikumppaniksi. 

Silti kasvuakin tarvitaan ja se kuuluu asiaan, vaikka kasvu on itse asiassa kovin höttöinen sana. Elävä olento kasvaa ja muuttuu, tämä on DNA:ssamme. Kouluvuosien jälkeen toivomme usein edes jonkinlaista kasvua ja kehitystä omassa ja läheistemme elämässä, jotta tehdyissä panostuksissa olisi järkeä. Emme halua sijoittaa osakkeisiin tai rahastoihin, jos tiedämme ettei niiden arvo kasva (jätetään nyt shorttaus laskuista).

Huomaamme, että mitä enemmän raapaisemme ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden rajapintoja, sitä useampia eettisiä kysymyksiä herää.  

Kun omat etumme ovat vaarassa, meidät laitetaan tiukkaan testiin. Mitä priorisoimme ja miksi? Ikimetsiä ja koralliriuttoja, paperittomia ja syrjäytyneitä, kyberturvallisuutta ja yrityksen tietosuojaa vai mitä? Kaikkihan on tärkeää, Jos ei minulle niin ehkä sinulle. Millä oikeudella minun tärkeäni on tärkeämpi kuin sinun tärkeäsi?

Arvokeskuksen ehdottama ratkaisu

Tarvitsemme yksinkertaisia moraalisia pelisääntöjä, jotka toimivat arjessa. Sillä ei tule olla väliä, onko ympäristö yksinkertainen vai monimutkainen. Sääntöjen tulee olla mielekkäitä sekä itselleni että ympäristölleni. Ne eivät saa katkeroittaa ja saada toistuvasti pettymään tai loukkaantumaan, mutta ne eivät myöskään saa antaa rajatonta valtaa loukata ja hyväksikäyttää muita joko aktiivisilla toimilla tai ohjaamalla meidät puolipakolla osaksi passiivisesti syrjiviä rakenteita.

Sääntöjen pitää toimia olitpa yksin tai yhdessä, innostunut tai pettynyt, pörssifirman toimari tai pienen puljun timpuri. Niiden tulee toimia niin kodin parisuhdepeleissä kuin triljoonien dollarien finanssimarkkinoilla, niin pienessä kohtaamisessa kuin makrorakenteissa.

Uskon, että tällaiset säännöt ovat jo olemassa mutta meidän tulee oppia soveltamaan niitä viisaasti nykymaailmassa. Haluan ehdottaa vastaukseksi holistista lähestymistapaa, jonka nimeksi olen antanut paremman puutteessa Global Inner World. Sen rakentuminen ja hahmottuminen on tätä kirjoittaessa alkuvuodesta 2019 vasta aluillaan, mutta Arvokeskus on tarkoitettu kanavaksi kehittää sitä yhdessä kanssasi.

Lähestymistapa on systeeminen ja liikkuu eri tasoilla ja eri konteksteissa. Olemassaolon eri tasojen välillä vallitsee kausaliteetti, kuten esim. tässä videossa tuodaan esiin. Lähestymistapani pyrkii tavoittamaan maailmaa ja kokemustodellisuutta kokonaisvaltaisesti. Yhtenä keskeisenä kiinnostuksen kohteena on aineen ja mielen suhde, joka liittyy myös yksilön suhteeseen yhteiseen ja tämän hetken ja ikuisuuden suhteeseen. Tässä on ylätasoa, laskeudumme kyllä konkretiaan!

Ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden palapeli alkaa ratketa, kun opimme kääntämään katseemme sisäiseen maailmaamme ja kanavoimaan mielen löydöt merkityksellisiksi teoiksi.

Matkaoppaaksi tässä alkuvaiheessa annan kolme sanaa: totuus, vapaus ja rakkaus

Jaa tämä kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.